Mikäs tämä on?

Toisin kun nimestä voisi arvata, tämä blogin käsittelee vaihto-oppilasvuottani Japanissa Kansai Gaidain yliopistossa välillä 09/2010 - 05/2011. 

Tarkoitus olisi, että tämä blogi toimisi sekä matkapäiväkirjana minulle että tiedonlähteenä tuleville vaihtareille. Aiheet löytyvät tuosta sivulta, ja päivittyvät sitä mukaan kun saan itse haalittua tietoa. Kysymykset ovat tervetulleita! En takaa osaavani vastata, mutta yritän kyllä.

Teitä varmaan ihmetyttää miksi ihmeessä blogin nimi on Ruostesiipirastas. No, minä satun rakastamaan lintuja ja tämän kyseisen kanssa meillä on paljon yhteistä; väri, ääni ja talvehtiminen Japanissa.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Viisumista

Kävimpä tässä viime viikon perjantaina sitten vihdoin ja viimein hakemassa sen viisumin, kun sain sen Certificate of Eligibilityn. Eli sellaisen opiskelija-viisumin hakuun tarvitaan siis seuraavanlaisia asioita. Sama lista löytyy myös Japanin Suomen Suurlähetystön sivuilta.
  • Certificate of Eligibility 
  • Täytettynä se lomake, joka löytyy tuosta yllä olevasta linkistä...
  • ...ja siihen liitetty passikuva
  • Sekä tietty 22,50 € 
Suurlähetystö löytyy Helsingin Unioninkadulta, joka on noin vartin kävelymatkan päässä päärautsikalta. Itse rakennus on sellainen pelottavan virallisen näköinen, josta löytyy myös pari muutakin suurlähetystöä. Japanin suurlähetystö löytyy viidennestä kerroksesta, mutta sitä ennen pitää muistaa ilmoittautua sihteerille ala-aulassa, muuten ei hissi toimi (nimimerkillä älkää tehkö niin kuin minä teen....).
   Itse kerroksessa sitten joudutaan soittamaan ovikelloa ja kertomaan kaiuttimeen, että millä asialla on. Sen jälkeen vielä eräänlaisen metallinpaljastimen läpi, ja suunta kohti vasemman puoleista tiskiä. Siellä miut otti vastaan mukavan tuntuinen heppu, joka totesi että menee puoli tuntia. Puoli tuntia. Älkää silti jättäkö asiaa viime tinkaan, mutta ei kannata tuon lähetystön sivuilla olevan "1-3 viikkoa" säikäyttää.
  Siinä sitten selailin sen puolisen tuntia esitteitä suurlähetystön kirjastossa, josta olisi saanut myös joitain ikivanhoja vanhempia pokkareita napata mukaansa, mutta helteinen ilma ja ilmastoinnin puute saivat aivot vain vetämään nollaa, joten jätin tilaisuuden käyttämättä. tyhmä

Sain sitten viisumini, josta ette ikävä kyllä kuvaa saa, mutta se on tarra, joka täyttää kokonaisen sivun passista. Ja tällä kertaa se on vauvan vaaleansininen ja -punainen, kirsikankukilla varustettuna (melkein kuusi vuotta vanha, aikaisempi viisumini taipuu enemmän pastellisävyisen sateenkaaren suuntaan). Japanilaista söpöilykulttuuria löytyy siis myös viisumeista. Se Certifiacate of Eligibility niitattiin myös passiin, ja siitä sen repivät sitten Japanissa virkailijat lentokentällä tullissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti