Opiskelusta

Päivän viimeinen päivitys, lupaan!

Mutta onhan sitä laiskan pakko hehkuttaa, kun sai itseään vihdoin niskasta kiinni, ja aloitettua japanin kertaamisen. Kertausmateriaalista ei ainakaan ole puutetta, katsokaa vaikka:

8 kirjaa plus 6-vuotias monistepinkka. Auts.

Pinkasta löytyy, ylhäältä lähtien, silloin viimeksi vaihdossa ollessa käytetyt oppikirjat; Minna no Nihongo I ja II. Niitä opiskelin vaihtokoulun ainoana vaihtarina opettajan kanssa kahdestaan kaksi kertaa kaksi tuntia viikossa. Vajaassa yhdeksässä kuukaudessa kaksi kirjaa. Auts. Tosin, japani oli ainoa aine, mistä tuli kotiläksyä. Tai, no, kyllä mie sitä pitkää matikkaakin joskus yritin, mutta, mutta kokeista tuli yleensä noin 25/100 pojoa. Yritä nyt siinä laskea, kun et edes tiedä mitä lasket. Ryhmässä tosin oli ainakin yksi tyttö, joka sai suurinpiirtein samoja pisteitä.....

Monistenivaskan alapuolella on sitten oppikirjojen kanssa samaa tahtia menneet Kanji Workbookit yks ja kaks. Muuten olisivat ihan mainioita, mutta niissä ei ole kerrottu kanjien merkityksiä, eikä kirjoitusjärjestystä. Niille, jotka eivät sitä vielä tiedä, kanjien viivoilla on tietty kirjoitusjärjestys. Huomasin myös äsken, etten ole koskenut kakkos kirjaan laisinkaan. Mites se nyt niin meni...

No, noiden kanji-kirjojen ala-puolella sitten on kahteen päällimmäiseen kirjaan sitten englanninkieliset oppaat, jossa selostetaan kaikki kielioppisäännöt sun muut.

Niiden alapuolella sitten on Joensuun yliopiston japanintunneilla käytetty kanjienopiskelukirja, joka kantaa nimeä Basic Kanji Book, vol. 1! Ihan kelpo kirja, mitä nyt esittelee aika ajoin täysin turhia merkkejä, joilla aloittelijat, eivätkä keskitasoisetkaan japanin osaajat tee niin mitään. Tämä kirjanen tosin neuvoo kirjoitusjärjestyksen ja antaa merkitykset myös englanniksi.

Ja pahnan pohjimmaisena löytyy Joensuussa myös käytetty oppikirja, jolla on aivan kamala nimi; Shin Bunka Shokyuu Nihongo! Luultavasti tätä kirjaa en käytä paljoa kertauksessa, mutta muuten hyvä kirja.

Ja hups! Pinkasta puuttu vielä yksi kirja! JLPT:n eli Japanese Language Proficiency Testin tasolle kolme tarkoitettu harjoituskirja! Suomalaisen wikin tieto on tosin sen verran vanhentunutta, ettei siinä mainita tulevaa uudistusta, jossa tungetaan viides taso vanhan kolmannen ja neljännen väliin. Plus, jotkut maat järjestävät kokeita myös heinäkuussa tulevaisuudessa.

...en voi sanoa, etteikö olis mitään tekemistä. Ja tietty pitäisi vielä Kelan kanssa asioida, käydä Joensuussa ja kiroilla Tapiolalle, kun en saa vakuutuspaperia heiltä tarpeeksi nopeasti. Argh.

Meen stressaamaan, moro. 

Viisumista

Kävimpä tässä viime viikon perjantaina sitten vihdoin ja viimein hakemassa sen viisumin, kun sain sen Certificate of Eligibilityn. Eli sellaisen opiskelija-viisumin hakuun tarvitaan siis seuraavanlaisia asioita. Sama lista löytyy myös Japanin Suomen Suurlähetystön sivuilta.

• Certificate of Eligibility 
• Täytettynä se lomake, joka löytyy tuosta yllä olevasta linkistä...
• ...ja siihen liitetty passikuva
• Sekä tietty 22,50 € 

Suurlähetystö löytyy Helsingin Unioninkadulta, joka on noin vartin kävelymatkan päässä päärautsikalta. Itse rakennus on sellainen pelottavan virallisen näköinen, josta löytyy myös pari muutakin suurlähetystöä. Japanin suurlähetystö löytyy viidennestä kerroksesta, mutta sitä ennen pitää muistaa ilmoittautua sihteerille ala-aulassa, muuten ei hissi toimi (nimimerkillä älkää tehkö niin kuin minä teen....).
   Itse kerroksessa sitten joudutaan soittamaan ovikelloa ja kertomaan kaiuttimeen, että millä asialla on. Sen jälkeen vielä eräänlaisen metallinpaljastimen läpi, ja suunta kohti vasemman puoleista tiskiä. Siellä miut otti vastaan mukavan tuntuinen heppu, joka totesi että menee puoli tuntia. Puoli tuntia. Älkää silti jättäkö asiaa viime tinkaan, mutta ei kannata tuon lähetystön sivuilla olevan "1-3 viikkoa" säikäyttää.
  Siinä sitten selailin sen puolisen tuntia esitteitä suurlähetystön kirjastossa, josta olisi saanut myös joitain ikivanhoja vanhempia pokkareita napata mukaansa, mutta helteinen ilma ja ilmastoinnin puute saivat aivot vain vetämään nollaa, joten jätin tilaisuuden käyttämättä. tyhmä

Sain sitten viisumini, josta ette ikävä kyllä kuvaa saa, mutta se on tarra, joka täyttää kokonaisen sivun passista. Ja tällä kertaa se on vauvan vaaleansininen ja -punainen, kirsikankukilla varustettuna (melkein kuusi vuotta vanha, aikaisempi viisumini taipuu enemmän pastellisävyisen sateenkaaren suuntaan). Japanilaista söpöilykulttuuria löytyy siis myös viisumeista. Se Certifiacate of Eligibility niitattiin myös passiin, ja siitä sen repivät sitten Japanissa virkailijat lentokentällä tullissa.

Niin se puolen kilon kirje...

...olikin pieni, kevyt ja ohut pahvi-kirjekuori.

Sensuuria! Ette saakkaan mun koko nimeä ja osoitetta! (ne, jotka tietää, hys!)

Jotenki mie tykkään tästä kuvasta. Kiva asetelma? 

 Buuu. Säikähin ihan turhaan.

Sisältönä kun olikin loppujen lopuks "vain" se kauan odotettu Certificate of Eligibility, plus muita papereita.

Tähän tyyliin:

Ja toi Campus Map on muute japaniks, vaikka rakennusten nimet on sentään annettu myös enkuks. Yritä nyt siinä sitte tavata kanjeja epätoivosesti selvittääkses mitä ihme huoneita on missäkin rakennukses.

Ja tuo kirje muuten tuli kahdessa päivässä! DHL hoitaa kyllä asiansa nopeesti ja tehokkaasti. Sain jopa puhelinsoiton sen suomalaiselta yhteistyökumppanilta ennen kuin toivat paketin kotiin! Tarkistivat, että olisin paikalla allekirjottamassa kuitin. 

Ja pääsin taas todistamaan miten hankala meille on löytää. Kuljetuspalvelun poika kun teki sen klassisen virheen, että ajoi meitä vastapäätä olevaa katua ylös. Ei tiennyt poika, että tällä tiellä on saman nimiset kadut tien vastakkaisilla puolilla.

...niin mikä?

Sain juuri sähköpostin, jossa lukee, että Kansai Gaidai on lähettänyt mulle postia. Pointti on, että mailin on lähetettänyt joku DHL, jonka mukaan postia on tulossa DHL International Limitedillä. Se on taas niitä isoja yhtiöitä, jotka kaikki muut paitsi minä tietävät. Lähettivät myös tracking numberin, eli voin kytätä sen postin liikkeitä. Kiinnostavaa on myös, että painoksi on laitettu 0.50, mutta ei yksikköä. Grammoja se ei voi olla, joten pakko kai kyseessä olla kilot.
Mutta.
En mie odota sieltä päin kuin Certificate of Eligibilityä, eli yhtä paperilappua! Pelottaa ajatellakki, että mikä hirvee lomake/paperinivaska painaa puol kiloa! Ei se mitään jos ne on esitteitä, mut auta armias jos mun pitää täyttää taas joku hirvee nivaska lomakkeita!

Ja bloggerin uusi ulkoasun-muutos-vempeleellä on ihan liian kiva leikkiä. Olo on ku lapsella karkkikaupassa!