Opiskelusta

Päivän viimeinen päivitys, lupaan!

Mutta onhan sitä laiskan pakko hehkuttaa, kun sai itseään vihdoin niskasta kiinni, ja aloitettua japanin kertaamisen. Kertausmateriaalista ei ainakaan ole puutetta, katsokaa vaikka:

8 kirjaa plus 6-vuotias monistepinkka. Auts.

Pinkasta löytyy, ylhäältä lähtien, silloin viimeksi vaihdossa ollessa käytetyt oppikirjat; Minna no Nihongo I ja II. Niitä opiskelin vaihtokoulun ainoana vaihtarina opettajan kanssa kahdestaan kaksi kertaa kaksi tuntia viikossa. Vajaassa yhdeksässä kuukaudessa kaksi kirjaa. Auts. Tosin, japani oli ainoa aine, mistä tuli kotiläksyä. Tai, no, kyllä mie sitä pitkää matikkaakin joskus yritin, mutta, mutta kokeista tuli yleensä noin 25/100 pojoa. Yritä nyt siinä laskea, kun et edes tiedä mitä lasket. Ryhmässä tosin oli ainakin yksi tyttö, joka sai suurinpiirtein samoja pisteitä.....

Monistenivaskan alapuolella on sitten oppikirjojen kanssa samaa tahtia menneet Kanji Workbookit yks ja kaks. Muuten olisivat ihan mainioita, mutta niissä ei ole kerrottu kanjien merkityksiä, eikä kirjoitusjärjestystä. Niille, jotka eivät sitä vielä tiedä, kanjien viivoilla on tietty kirjoitusjärjestys. Huomasin myös äsken, etten ole koskenut kakkos kirjaan laisinkaan. Mites se nyt niin meni...

No, noiden kanji-kirjojen ala-puolella sitten on kahteen päällimmäiseen kirjaan sitten englanninkieliset oppaat, jossa selostetaan kaikki kielioppisäännöt sun muut.

Niiden alapuolella sitten on Joensuun yliopiston japanintunneilla käytetty kanjienopiskelukirja, joka kantaa nimeä Basic Kanji Book, vol. 1! Ihan kelpo kirja, mitä nyt esittelee aika ajoin täysin turhia merkkejä, joilla aloittelijat, eivätkä keskitasoisetkaan japanin osaajat tee niin mitään. Tämä kirjanen tosin neuvoo kirjoitusjärjestyksen ja antaa merkitykset myös englanniksi.

Ja pahnan pohjimmaisena löytyy Joensuussa myös käytetty oppikirja, jolla on aivan kamala nimi; Shin Bunka Shokyuu Nihongo! Luultavasti tätä kirjaa en käytä paljoa kertauksessa, mutta muuten hyvä kirja.

Ja hups! Pinkasta puuttu vielä yksi kirja! JLPT:n eli Japanese Language Proficiency Testin tasolle kolme tarkoitettu harjoituskirja! Suomalaisen wikin tieto on tosin sen verran vanhentunutta, ettei siinä mainita tulevaa uudistusta, jossa tungetaan viides taso vanhan kolmannen ja neljännen väliin. Plus, jotkut maat järjestävät kokeita myös heinäkuussa tulevaisuudessa.

...en voi sanoa, etteikö olis mitään tekemistä. Ja tietty pitäisi vielä Kelan kanssa asioida, käydä Joensuussa ja kiroilla Tapiolalle, kun en saa vakuutuspaperia heiltä tarpeeksi nopeasti. Argh.

Meen stressaamaan, moro. 

Viisumista

Kävimpä tässä viime viikon perjantaina sitten vihdoin ja viimein hakemassa sen viisumin, kun sain sen Certificate of Eligibilityn. Eli sellaisen opiskelija-viisumin hakuun tarvitaan siis seuraavanlaisia asioita. Sama lista löytyy myös Japanin Suomen Suurlähetystön sivuilta.

• Certificate of Eligibility 
• Täytettynä se lomake, joka löytyy tuosta yllä olevasta linkistä...
• ...ja siihen liitetty passikuva
• Sekä tietty 22,50 € 

Suurlähetystö löytyy Helsingin Unioninkadulta, joka on noin vartin kävelymatkan päässä päärautsikalta. Itse rakennus on sellainen pelottavan virallisen näköinen, josta löytyy myös pari muutakin suurlähetystöä. Japanin suurlähetystö löytyy viidennestä kerroksesta, mutta sitä ennen pitää muistaa ilmoittautua sihteerille ala-aulassa, muuten ei hissi toimi (nimimerkillä älkää tehkö niin kuin minä teen....).
   Itse kerroksessa sitten joudutaan soittamaan ovikelloa ja kertomaan kaiuttimeen, että millä asialla on. Sen jälkeen vielä eräänlaisen metallinpaljastimen läpi, ja suunta kohti vasemman puoleista tiskiä. Siellä miut otti vastaan mukavan tuntuinen heppu, joka totesi että menee puoli tuntia. Puoli tuntia. Älkää silti jättäkö asiaa viime tinkaan, mutta ei kannata tuon lähetystön sivuilla olevan "1-3 viikkoa" säikäyttää.
  Siinä sitten selailin sen puolisen tuntia esitteitä suurlähetystön kirjastossa, josta olisi saanut myös joitain ikivanhoja vanhempia pokkareita napata mukaansa, mutta helteinen ilma ja ilmastoinnin puute saivat aivot vain vetämään nollaa, joten jätin tilaisuuden käyttämättä. tyhmä

Sain sitten viisumini, josta ette ikävä kyllä kuvaa saa, mutta se on tarra, joka täyttää kokonaisen sivun passista. Ja tällä kertaa se on vauvan vaaleansininen ja -punainen, kirsikankukilla varustettuna (melkein kuusi vuotta vanha, aikaisempi viisumini taipuu enemmän pastellisävyisen sateenkaaren suuntaan). Japanilaista söpöilykulttuuria löytyy siis myös viisumeista. Se Certifiacate of Eligibility niitattiin myös passiin, ja siitä sen repivät sitten Japanissa virkailijat lentokentällä tullissa.

Niin se puolen kilon kirje...

...olikin pieni, kevyt ja ohut pahvi-kirjekuori.

Sensuuria! Ette saakkaan mun koko nimeä ja osoitetta! (ne, jotka tietää, hys!)

Jotenki mie tykkään tästä kuvasta. Kiva asetelma? 

 Buuu. Säikähin ihan turhaan.

Sisältönä kun olikin loppujen lopuks "vain" se kauan odotettu Certificate of Eligibility, plus muita papereita.

Tähän tyyliin:

Ja toi Campus Map on muute japaniks, vaikka rakennusten nimet on sentään annettu myös enkuks. Yritä nyt siinä sitte tavata kanjeja epätoivosesti selvittääkses mitä ihme huoneita on missäkin rakennukses.

Ja tuo kirje muuten tuli kahdessa päivässä! DHL hoitaa kyllä asiansa nopeesti ja tehokkaasti. Sain jopa puhelinsoiton sen suomalaiselta yhteistyökumppanilta ennen kuin toivat paketin kotiin! Tarkistivat, että olisin paikalla allekirjottamassa kuitin. 

Ja pääsin taas todistamaan miten hankala meille on löytää. Kuljetuspalvelun poika kun teki sen klassisen virheen, että ajoi meitä vastapäätä olevaa katua ylös. Ei tiennyt poika, että tällä tiellä on saman nimiset kadut tien vastakkaisilla puolilla.

...niin mikä?

Sain juuri sähköpostin, jossa lukee, että Kansai Gaidai on lähettänyt mulle postia. Pointti on, että mailin on lähetettänyt joku DHL, jonka mukaan postia on tulossa DHL International Limitedillä. Se on taas niitä isoja yhtiöitä, jotka kaikki muut paitsi minä tietävät. Lähettivät myös tracking numberin, eli voin kytätä sen postin liikkeitä. Kiinnostavaa on myös, että painoksi on laitettu 0.50, mutta ei yksikköä. Grammoja se ei voi olla, joten pakko kai kyseessä olla kilot.
Mutta.
En mie odota sieltä päin kuin Certificate of Eligibilityä, eli yhtä paperilappua! Pelottaa ajatellakki, että mikä hirvee lomake/paperinivaska painaa puol kiloa! Ei se mitään jos ne on esitteitä, mut auta armias jos mun pitää täyttää taas joku hirvee nivaska lomakkeita!

Ja bloggerin uusi ulkoasun-muutos-vempeleellä on ihan liian kiva leikkiä. Olo on ku lapsella karkkikaupassa!

Isäntäperhe vs. asuntola

Nonni, puhutaan nyt tästäkin asiasta suu puhtaaksi. Olen nimittäin tapellut tämän kanssa aika pitkään ja hartaasti.

Okei, ensinnäkin. Puhutaan siitä ilkeästä asiasta, jota kaikki rakastaa ja rakastaa vihata.
Eli tietenkin rahasta.
   Ja puhun nyt pelkästään Kansai Gaidaista, ja niistä hinnoista, jotka näkyvät heidän kotisivullaan.
Voisin myös tähän väliin heittää mainoksen (, josta mulle ei makseta, byhyy), että hyvä valuuttalaskuri netissä löytyy Iltasanomien sivuilta, laittakaa kirjanmerkkeihin, tai suosikkeihin, tai miksi ikinä niitä kutsuttekaan.
 
Tätä kirjoittaessa yksi lukukausi asuntolassa (ruuat ei sisälly hintaan) maksaa 200 000 jeniä, eli päivän kurssin mukaan noin 1800€, ja yksi lukukausi isäntäperheessä (johon siis sisältyy aamianen ja päivällinen, myös lounas viikonloppuisin) 320 000 jeniä, eli noin 2800€. Eli siinä on aika iso ero. Etenkin kun summa pitää maksaa kerralla, etukäteen. Muistakaa sekin, että jos olet koko lukuvuoden vaihdossa, hinta tuplaantuu, vaikka et joudukkaan maksamaan kerralla kuin lukukaudesta.

No seuraavaksi sitten ruvetaankin jossittelemaan, kun en kerran ole itse vielä paikanpäällä. Tosin, olen ollut aikaisemminkin vaihdossa 10 kuukautta Japanissa lukioaikoinani (voi sitä ylipitkän teini-iän ongelmia, jotka oli muka niin suuria silloin!) ja juuri isäntäperheessä. Mutta veikkaanpa, että suurin osa teistä on joutunut kuuntelemaan mun juttua tästä jo aika montakin kertaa. Halusin vain muistuttaa, että tästä asiasta voin sanoa jotakin omiin kokemuksiini perustuen, vaikka tietty tilanne vaihtelee tapauskohtasesti aika hemmetisti.

Alotetaan vaikka vetämällä vanha kunnon plusmiinus-lista, joka tietty vaihtelee tekijän mukaan, mutta tässä jotain yleistä aluksi isäntäperheestä:
+ erinomainen mahdollisuus petrata japania!
+ pääset kokeilemaan japanilaista elämää
+ pääsee jotenkin sisään paikalliseen kulttuuriin
+ jonkinlaista tukea hätätapauksissa
+ uusia ihmisiä, joista voi tulla läheisiä
- uusia ihmisiä, joiden kanssa kemiat ei välttämättä kohtaa (lottoarvontaa, ihan oikeasti)
- japanilaisen vieraanvaraisuuden läpi voi olla hankala päästä (et ole välttämättä koskaan sen enempää kuin vieras)
- saatat joutua puhumaan paljon englantia, koska perhe haluaa petrata omaansa (pahimmassa tapauksessa perhe otti vaihtarin vain tämän takia)
- perheellä on omat sääntönsä ja aikataulunsa, joiden mukaan myös sinä elät (yöelämä ei vältsyyn onnistu)
- maksaa!
   Oma kokemukseni viime vaihtokerralla oli yhtäaikaa hyvä ja huono, osittain omaa vikaa, osittain kemiat ei vain pelanneet välillä, mutta suosittelen jos vain on rahaa ja jaksat käyttää aikaa myös isäntäperheen kanssa olemiseen. Muistetaan myös, että Kansai Gaidaissa eletään lukukausi kerrallaan. On siis mahdollista elää syksy perheessä ja kevät asuntolassa, tai toisin päin. Kansai Gaidai kysyy sinulta (jos siis nyt olet edes sinne menossa, en tiedä muiden proseduureista) kolmesti, haluatko oikeasti isäntäperheeseen. Hakijoita kun on tietty enemmän kuin isäntäperheitä.
   Lähettivät myös tällaisen linkin isäntäperheessä asumisesta, jota suosittelen jos edes harkitset meneväsi isäntäperheesee mihin päin vain Japania. Kunpa vaan joku olis näyttänyt ton sivuston minulle silloin lukioaikoina. Tai ehkä parempi näin, olin saattanut jänistää, mokoma.

Entäs sitten se asuntola? Tämä nyt menee taas kyllä ihan spekulointiin palanneiden vaihtarien raporttien pohjalta (jotka kantsii muuten lukea), ja ehkä vähän omiin kokemuksiin asuntolassa asumisesta, mutta yritetään nyt edes arvailla:
+ halvempi
+ uusia kansainvälisiä kavereita
+ petraat englantiasi
+ menet ja tulet omien aikataulujen mukaan
+ seuraa lötyy aina
- jaettu huone, oma rauha riippuu kämppiksestä (saatat herätä siihen että huonessa on tuntematon vastakkaisen sukupuolen edustaja, kuulemma)
- englanninkielinen kupla (tästä moni valitti raporteissaan)
- mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän ääntä ja möykkää (ja koska on kyse opiskelijoista, myös pikkutunneilla tai muuten vain sinulle sopimattomiin aikoihin)
- suihkut, vessat, keittiö ja pesukoneet on jaettava (ruokasi saatta kadota mystisesti yhteisestä jääkaapista, vaikka siinä oli nimesi kirjoitettuna)
   Asuntolaelämän sujuvuus riippuu, taas vaihteeksi, siitä millainen olet, ja millainen tuuri sinulla on kämppiksen ja asuntolan muiden asukkaiden kanssa. Voi olla yhtä helvettiä, tai helvetin hauskaa. Minulla oli jälkimmäistä kun yhden talven asustelin asuntolassa, mutta se nyt ei takaa mitään. Sitten on tietysti se englanninkielinen kupla. Paikalla kun on, oliko se nyt viisi- vai seitsemänsataa vaihto-opiskelijaa, joista puolet on Jenkeistä. Eli jos jenkit tai englanti ei oikein maistu, niin....

Summa summarum, koko homma on oikeastaan melkoista lottoamista. Kaikkien kanssa ei suju joka päivä, ja joidenkin ihmisten kanssa asiat ei suju koskaan.
  Jaa, mitä minä sitten valitsin, vai? No rehellisesti sanottuna tappelin asian kanssa pitkään ja hartaasti, vaakakuppi oli aika tasan. Eräät joutui kuuntelemaan mun jatkuvaa mielipiteen vaihtumista usempaankin otteeseen. Japaninkielen harjoittelun takia olisin perheeseen ollut menossa, mutta kun ne mokomat kysyivät vielä kolmannen kerran, että haluanko nyt ihan oikeasti, kun kerran hakijoita on liikaa. Ja minä kun olen jo ollut kerran japanilaisessa perheessä... Menin sitten sanomaan, että kelpaa se asuntolakin. Kun siitä jäi itselle viimeksi parempi jälkimaku kuin perheestä. Ja on miljoona henk.koht. syytä miks ei olisi kannattanut mennä perheeseen, vaikka oli kyllä ihan yhtä monta hyvää syytä mennä. Äh. Ehkä sitten kevätlukukaudella.

Jos haluatte heittää jotain lisää plussia ja miinuksia listaan, niin siitä vain!
Ja oon kirjottanut tänään ihan liikaa! Paussi!

Rokotteista, osa 2

Hyvihän tää blogittaminen alko, enhän mie kadonnukkaa ku puolekstoista kuukaudeks. Ja hirveän tylsä tietopaketti rokotteista alla, joten varokaa!

Edelleenkin, en ole asiantuntija! Tiedot perustuvat omiin kokemuksiini! 
Mutta, mutta. Niistä rokotteista sitten vielä, kun huomasin käsittäneeni pari pikku asiaa väärin, tietty.
Ensinnäkin, Japanin aivokuume, jonka rokotteen nimi on Ixiaro, muuten. Sen hinta ei ole 128€ ja rapiat yhteensä vaan per pistos. Eli kaksi pistosta tolla hinnalla, ja pistosten välillä kuuluu olla 28 päivää. Arvatkaa itkikö lompakko.
   Sitten siitä hepatiitista. Eräs nimeltä mainitsematon asiantuntija minulle suositteli, että kannattaa hepatiitti B:tä vastaan otettavan rokotteen sijaan ottaa saman tien yhdistelmärokote, josta saa suojan sekä A- että B-hepatiittia vastaan, oliko se nyt kymmeneksi vuodeksi ainakin vai miten. Ja no, kuulusti hyvältä suunnitelmalta, joten suosittelen muillekkin.
   Nimi mokomalla on Twinrix ja sitten hintaa 44€ ja sentit päälle per pistos. Kolme pistosta kuuluisi tätä ottaa, ja ensimmäisen ja toisen pistoksen välillä pitäisi olla kuukausi, ja toisen ja kolmannen välillä 6 kuukautta. Pistokset voi tosin ottaa nopeutetussa aikataulussa, mutta silloin pitää ottaa vielä neljäs pistos vuoden kuluttua ensimmäisestä. Eli tämä rokote kannattaisi ottaa hetimiten jos tietää olevansa lähdössä Japaniin tai minne vaan hepatiittien esiintymisalueelle, kun ei mokoma edes mene vanhanksi vuosiin.


Mistäs nämä rokotteet ja niiden reseptit saa? 
No, kuten edellisestä päivityksestä voi lukea, kävin ensin juttelemassa YTHS:n terveydenhoitajan kanssa siitä, mitä rokotteita tarvitsisin.
   Sitten kun olin päättänyt, mitkä rokotteet otan, soitin terveydenhoitajien neuvontapuhelimeen, jossa kerroin, että tarvitsisin reseptit eräitä rokotteita varten. Vastaus oli että "tule hakemaan huomenna vastaanottoluukulta", ilman mitään maksuja.
   Ja huomiota H! Rokotteita pitää säilyttää kylmässä (kotioloissa jääkaapissa) ja ne selviävät vain alle kaksi tuntia ulkona jääkaapista, joten kannattaa käydä ostamassa ne apteekista juuri ennen rokotteen ottamista, yksi kerrallaan.
   Seuraavaksi sitten vaan YTHS:n terkan ajanvarauksettomalle vastaanotolle aamuvarhain ottamaan pistos ja sopimaan terkan kanssa seuraava ajankohta.

Mutta entäs jos ei kuulu YTHS:n palvelun piiriin, tai lähin toimipiste on vähän liian kaukana?
Tähän en voi sanoa ihan hirvittävästi, mutta asiat voi hoitaa myös siinä kaupungissa, jossa olet kirjoilla. Kannattaa googlata sanoilla "rokotteet, (kaupungin nimi)", niin luulisi löytyvän rokotusvastaanoton puhelinneuvontaan numero, joka toimii tartuntatautien osaston yhteydessä (ihan vaan tiedoksi, jos on yhtä hölmö kuin minä. Luulin soittaneeni väärään numeroon, hah). Sen verran mainittakoon, että toisin kuin YTHS:llä, sinun tarvitsee varata aika jokaiselle rokotuskerralle etukäteen.


Jaa, eiköhän se siitä. Kirjoittelen vielä kohta isäntäperhe vs. asuntola kirjoituksen, mutta tämä näistä rokotteista. Saa korjata jos olen taas onnistunut puhumaan puutaheinää.

Rokotteista

Ja auta armias, kohta tuon edellisen viestin jälkeen tajusin lukeneeni eräistä ohjeista "1st of August":n syyskuun ensimmäisenä. Tämä tietenkin sen jälkeen kun olin jo lähettänyt Kansai Gaidaille täysin typerän viestin jossa ei ole tuon päivämäärä-sotkun takia mitään järkeä. Anna nyt tässä sitten hyvä ensivaikutelma.
Joko teitäkin alkaa kyllästyttää tämä miun säheltäminen?

Kröhöm.
Niistä rokotteista siis.
Lähtöorientaatiossa (jonka muuten myös onnistuin missaamaan osittain, älkää kysykö miten) oli vaihtareille sanottu, että hommatkaa rokotukset kuntoon ja sellainen rokotuskortti mukaan myös.

Jaa, että mikä rokotuskortti?

No, armaassa Suomessammehan ei ole mitään valtakunnallista tietokantaa siitä mitä rokotuksia on annettu milloinkin. Yhdeksännellä luokalla ihmisille yleensä jaetaan jonkinlainen paperi, johon on kirjattu kaikki rokotteet nassikasta asti. Tosin, jos se on hukassa, tietääkseni terveydenhoitaja pystyy iästä päätellen tekemään laskelmat arviolta milloin ne on annettu. Ja huomio! Ainut rokote, joka pitää tehostaa aikuisiällä, on tetanus- eli jäykkäkouristusrokote. Sitä tehostetaan 10 vuoden välein, eli kun on 12-vuotiaana annetaan kaikille se ensimmäinen, niin 22-vuotiaana pitäisi hommata tehoste. Tai sinä vuonna kun täyttää tupla-kakkosen, itse sain sen jo vaikka mittariin iskee tuo luku vasta loppukesästä. Juu, oon vielä niin nuori... Ja se on muuten ilmainen omalta terveysasemalta/YTHS:ltä.


Mutta se rokotuskortti? Niin, sellaista pyysin, kun tuossa terveydenhoitajan pakeilla olin. Tällaisen sitten sain käteen.

Siihen terkka sitten raapusti rokotteet kopioiden päivämäärät siitä yläasteella saadusta paperista.(ha, luulin että olin hävittänyt sen, mutta se olikin hyvässä tallessa) Siinä lukee asiat suomeksi ja englanniksi, plus rokotteiden maailmanlaajuiset tunnisteet. Saa luvan kelvata.

Entäs ne Japaniin tarvittavat rokotteet?
No, niitä on kaksi ja kumpikaan ei ole täysin pakollinen. YTHS:n terkkakin oli sitä mieltä, että ota oman harkinnan mukaan.
Ekaksikin on Japanin aivotulehdusta vastaan oleva rokote, jolla hintaa on kauniit 120€ ja hilut, ja joka annetaan nykyään kahdessa erässä, kun siihen on tullut juuri uusi rokote. Joo, kallista lystiä. Mutta, tätä suositteli meille maakohtaisessa orientaatiossa Kansai Gaidaissa ollut entinen vaihtari (tai returnee tai mikä se hienompi sana lieneekään). Siellä oli joku naureskellut, että eihän sitä tautia voi saada kuin maalta! Ja oli sitten saanut sen ja ollut viikon sairaalassa sen takia. Että niin. Itse luultavasti tuon menen ottamaan.
Toinen sitten on Hepatiitti B:tä vastaan oleva rokotus. Hintaa sillä on noin 20€ ja ilmeisesti kolmesti pitäisi käydä saamassa pistos. Japani on näköjään maa, jossa tämän hepatiitin esiintyminen on kohtalaista, ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan:

Rokotetta suositellaan myös heille, jotka oleskelevat kohtalaisen tai runsaan esiintyvyyden alueella

-yli kuusi kuukautta

-alueelle usein matkustaville

-alueella päivähoidossa oleville tai paikallisten lasten kanssa asuville tai oleskeleville lapsille

-henkilöille, joilla on suurentunut riski joutua lääketieteelliseen toimenpiteeseen ulkomailla

-riskimatkailijoille (seksi, pistettävät huumeet, tatuoinnit, kontaktilajit)

Eli oman harkinnan mukaan, mutta itse taidan ottaa molemmat ihan varmuuden vuoksi. Se puolitoista vuotta sappikivien kanssa oli ihan tarpeeksi sairastelemista minulle vähän pidemmäksikin aikaa.

Ja kun kerran terkka tätä minulle suositteli, niin mainitsepa teillekkin että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Matkailijan terveysopasta kannattaa vilkaista, sieltä löytyy juttua rokotteista sun muista tärkeistä asioista.